Vintage Alen loistoa läpi vuosikymmenten

28.02.2021

Fuller’s Vintage Ale on kerran vuodessa valmistettava strong ale, jonka raaka-aineet ja tuotantomäärät vaihtelevat vuosittain. Vaikka jokainen vuosikerta on omalla tavallaan uniikki, sarjan kaikkia oluita yhdistää sama alkoholipitoisuus (8,5 %) ja Fuller’sin kuuluisa hiivakanta, joka on Vintage Alelle tyypillisen appelsiinimarmeladisen rungon salaisuus.

Fuller’s Vintage Ale on vuodesta 1997 jatkunut traditio ja lontoolaispanimon ylpeyden aihe.

VINTAGE ALE keitetään vuosittain heinä-elokuussa ja kauppoihin sitä saadaa yleensä loppusyksystä. Jokainen Vintage Ale -pullo on yksilöllisesti numeroitu, ja olut jatkaa käymistä pullossa vielä useita vuosia. Parasta ennen -päiväykseksi annetaan peräti 10 vuotta, mutta panimon mukaan olut kehittyy pullossa vielä tämänkin jälkeen.

Tänä päivänä sarjan varhaisimmat pullotteet ovat äärimmäisen harvinaisia ja haluttuja keräilijöiden keskuudessa. Satunnaisesti huutokauppaan tulevien vanhojen pullojen hinnat nousevat helposti satoihin euroihin.

Fuller’s Vintage Ale on lunastanut paikkansa myös alan ammattilaisten, olutkirjoittajien ja -bloggaajien sydämissä. Monet harrastajat keräävät näitä oluita ja availevat vanhoja vuosikertoja aika ajoin. Sillä tavoin on hyvä seurata oluen kehittymistä pullossa.

ENSIMMÄINEN FULLER’S Vintage Ale keitettiin toukokuussa ja pullotettiin heinäkuussa 1997. Tuloksena oli tumma 8,5 prosentin vahvuinen olut, jonka makua kuvailtiin brandymäiseksi ja hennon hedelmäiseksi.

Sarjan toinen olut syntyi 1998, ja siitä on säilynyt meidän päiviimme asti tiettävästi vain muutamia yksittäisiä pulloja. Oluen teemana oli “Champion”, suomeksi “Mestari”. Teeman mukaisesti raaka-aineina käytettiin Champion Alexis- mallasta ja Champion Northdown -lajiketta. Uusi vuosikerta poikkesi selvästi ensimmäisestä Vintage Alesta. Nyt tuloksena oli makea, kermaisen pehmeä, lämmittävä ja heti tuoreenakin täydellisen tasapainoinen olut.

Seuraavana vuonna 1999 päätettiin jatkaa Champion-teemaa, kun Champion Optic -mallas kohtasi Champion Fuggles -humalan. Olut oli väriltään punertavan tummanruskea, maultaan erittäin täyteläinen ja aromeiltaan hedelmäisen kirsikkainen.

Vintage Ale -olut valmistetaan joka vuosi vaihtuvalla reseptilla, pullot on numeroitu ja niitä valmistetaan vain rajallinen erä. 

VUOSITUHANNEN VAIHDUTTUA vuonna 2000 pantiin yhteensä 85 000 pulloa uutta vuosikertaolutta. Uudelle millenniumille siirryttäessä teemaksi otettiin luonnonmukaisuus. Maltaana jatkoi Champion Optic, joka sai seurakseen Target-luomuhumalan. Oluen tuoksussa tuoreen humalan aromia täydensivät hunajaiset ja toffeiset flavorit. Olut oli luonteeltaan aavistuksen makeampi kuin edeltäjänsä, mutta hennon savuisessa jälkimaussa tuhdit katkerot kestivät poikkeuksellisen pitkään.

Vuonna 2001 Vintage Alen työnimenä oli “paluu perinteisiin”. Samalla tuotantoa supistettiin edellisvuodesta kolmannekseen, jolloin oluesta tuli keräilyharvinaisuus saman tien. Tänä päivänä huutokaupoissa vuoden 2001 Vintage Alesta maksetaan useita satoja euroja pullolta, jos sitä saadaan jonkun keräilijän kokoelmista myyntiin. Tämän totuttua vaaleamman, tuoreena jopa kullanvärisen alen hedelmäinen sielu on peräisin brittiläisestä Maris Otter -ohramaltaasta.

Kun seuraavana vuonna kuningatar Elisabeth II:n kruunaamisesta oli kulunut 50 vuotta, Golden Jubilee -juhlan annettiin näkyä myös uudessa Vintage Alessa. Ei ole suinkaan sattumaa, että maltaaksi valikoitui Golden Promise ja hallitsevaksi humalalajikkeeksi Goldings. Kuningattaren juhlaolut oli väriltään kuparinruskea sekä aromimaailmaltaan hedelmäinen ja mausteinen.

Juhlavuotta muisteltiin tavallaan myös 2003, jolloin tuotannoksi rajattiin 25 000 litraa eli 50 000 pulloa. Reseptiikassa palattiin perinteisiin Target-, Challenger- ja Northdown-humaliin ja Maris Otteriin. Oluen maku oli runsaan marmeladinen, rusinainen sekä hedelmäkakkuinen, sopivan katkera ja täydellisen tasapainoinen.

Vintage Ale on erinomainen olut seurata sekä eroavaisuuksia eri vuosikertojen välillä että kunkin oluen muuttumista pullokäymisen aikana.

TÄSSÄ VAIHEESSA Maris Otterista oli tullut jo eräänlainen Vintage Alen nimikkomallas. Siispä vuonna 2004 mallaspohja pysyi ennallaan, mutta humalissa Goldings teki paluun. Uutta vuosikertaa kuvailtiin Fuller’sille ominaiseksi vahvaksi aleksi, jossa pääosaan nousevat kypsän kirsikkaiset aromit ja lämmittävä jälkimaku. Nämä ominaisuudet korostuivat etenkin nuoressa oluessa, mutta kypsytyksen myötä kulmat pyöristyivät ja suutuntumaa kehuttiin samettisen pehmeäksi.

Vuosi 2005 muistetaan Isossa-Britanniassa siitä, kun Walesin Prinssi Charles ja Camilla Parker Bowles avioituivat huhtikuun 9. päivänä. Tällä kertaa kuninkaalliset juhlat eivät kuitenkaan vaikuttaneet Vintage Alen reseptiikkaan, koska samaan aikaan Fuller’sin panimo Chiswickissä juhli 160-vuotista taivaltaan. Juhlan kunniaksi Vintage Ale päätettiin tehdä lattiamallastettuun Optic-pohjaan ja humalaksi valittiin Fuggles, Englannin kuuluisin ja tunnetuin lajike. Tästä liitosta syntyi kauniin tasapainoinen, keksimäisen maltainen ale, jota sävyttivät sitruksiset vivahteet ja hento mausteisuus.

Suosion siivittämänä vuoden 2006 tuotantomäärää nostettiin 100 000 pulloon. Edellisenä vuonna aloitettua lattiamallastusta jatkettiin, mutta keskeiseksi humalalajikkeeksi otettiin Super Styrian. Tämä Vintage Ale -sarjan kymmenes olut oli makuprofiililtaan runsas, täyteläisen kuivahedelmäinen ja samettisen pehmeä.

Vintage Ale sopii nautittavaksi heti tuoreeltaan, mutta se kestää jopa 20 vuoden varastointia oikeissa olosuhteissa ja kehittyy pullossa erittäin pitkään.

VINTAGE ALEN luonteeseen kuuluu, että useimmiten mukaan otetaan jokin elementti edelliseltä vuodelta ikään kuin osana saagan jatkumoa. Samalla kuitenkin jokainen resepti on uniikki ja oman aikansa kuva. Vuoden 2007 vuosikerrassa Super Styrian -humalalajike sai rinnalleen englantilaiset Fuggles- ja Target-lajikkeet, mikä nosti humalien aromit ja katkerot tämän oluen päärooliin. Järjestyksessään 11. Vintage Ale muistetaan pippurisesta mausteisuudestaan ja hedelmäisen makeasta suutuntumastaan.

Toukokuussa 2008 Britannian nykyinen pääministeri Boris Johnsson valittiin Lontoon pormestariksi. Johnsson profiloitui kaupungin turvallisuuden takuumiehenä, joka muun muassa edisti kaupunkipyöräilyä ja kielsi alkoholin nauttimisen Lontoon metrossa sekä populistisessa retoriikassaan yhdisti toimensa osaksi brittiläistä sankaritarinaa.

Turvallisuus ja sankaruus tulivat mieleen myös uudesta Vintage Alesta, joka rakentui lattiamallastetun Maris Otterin sekä englantilaisten Northdown- ja Challenger-humalien varaan. Lopputulos oli aristokraattisen itsevarma, intensiivisen marmeladinen ja tummahedelmäinen olut, jonka viimeisteli appelsiiniset humala-aromit, ylellinen suutuntuma ja lämmittävä jälkimaku.

Vuosi 2009 oli poikkeuksellinen siinä mielessä, että reseptiikkaan ei otettu mitään vaikutteita edelliseltä vuodelta, vaan parrasvaloihin nostettiin Kentissä kasvatettu Golding-humala ja East Anglian Tipple -ohramallas. Tässä poikkeuksellisen persoonallisessa vuosikerrassa erottui makea Muscavado-sokerinen aromi, karamellisoitu appelsiininkuori ja kermaisen vaniljainen jälkimaku.

SEURAAVANA VUONNA Vintage Alen vuosikertaoluen tuotanto kasvoi uusiin ennätyksiin, sillä sitä pullotettiin peräti 62 500 litraa, 25 prosenttia aiempaa enemmän. East Anglian Tipple jatkoi mallaspohjassa, humalaosastolla Fuggles ja Goldings tekivät paluun. Uutta sen sijaan oli, että nyt mukaan tuli myös kuivahumalointi, jossa käytettiin Goldings- ja Target-lajikkeita.

Vuoden 2011 Vintage Alen kohdalla historian lehdet kahisivat, sillä olueen käytettävä mallasohra korjattiin Sir James Fullerin Neston Park -tilalta. Humaliksi valikoituivat Goldings, First Gold ja Sovereign-lajikkeet. Fullerin sukuhistoriaa kunnioittava vuosikertaolut oli kukkaisen marmeladinen, ryhdikäs ja voimakkaan katkeroinen.

Olutta pidettiin niin onnistuneena, että monet sen elementeistä jatkoivat myös vuoden 2012 Vintage Alessa. Mallasohra tuli edelleen Neston Parkista, mutta nyt se oli luomusertifioitua. Goldings, Target ja luomuviljelty Sovereign muodostivat humalacocktailin.

2013-vuoden Vintage Alen valmistukseen päätettiin käyttää talviohraa ja yhdistää se satokauden parhaiden humalien eli Goldingsin, Sovereignin, Challengerin ja Admiralin kanssa, joista viimeksi mainittu esiintyi ensimmäistä kertaa Vintage Alen reseptiikassa. Sama humalaperiaate pysyi myös vuonna 2014, mutta nyt kotimaisia humalia haluttiin täydentää amerikkalaisilla lajikkeilla. Englantilaisten Atlanticin ja Goldingsin rinnalle tuotiin valtameren takaa Liberty ja Cascade, joita käytettiin kuivahumalointiin. Näin Vintage Ale ikään kuin imi vaikutteita craft beer -liikkeeltä saaden pähkinäisiä ja greippisiä aromeja täydentämään klassisen marmeladista ja kuivahedelmäistä makuprofiiliaan.

VUONNA 2015 Vintage Alen itseoikeutettu tähti oli vuonna 1965 kehitetty Maris Otter -mallas. 50 vuoden ikään päässyt ohramallas sai seurakseen kotimaisten humalalajikkeiden kuoron: Target, Northdown, Challenger ja Goldings yhdistivät voimansa tämän klassista klassisimman maltaan kanssa. Lopputulos oli odotetun täyteläinen, pyöreä, tasapainoinen, moniulotteisen hedelmäinen ja tyylikkään katkera nautiskeluolut.

Vuoden 2016 Vintage Ale sisältää kunnianosoituksen koko sarjan alkuun, sillä siihen on tuotu brittihumalien (Challenger, Goldings, Northdown) rinnalle uusiseelantilainen Nelson Sauvin, jota käytettiin sekä katkero- että kuivahumalointiin. Nelson Sauvin kehitettiin vuonna 1997 eli samaan aikaan ensimmäisen Vintage Alen kanssa.

Sitten vuosi 2017 oli Fuller’silla isojen muutosten aikaa, kun panimolla 37 vuotta työskennellyt ja vuodesta 1999 pääpanimomestarina toiminut legendaarinen John Keeling jäi eläkkeelle. Tai miten sen nyt ottaa, sillä mies jatkaa eläkepäivilläänkin oluen parissa ja kiertää tätä nykyä maailmaa Fuller’sin Global Ambassador -tittelillä.

Takakaetiketti koki muutoksen vuonna 2019, kun siihen ei enää painettu panimomestarin nimeä. Kuvassa Vintage 2015 (John Keeling), 2018 (Georgina Young) ja 2019 (Guy Stewart).

UUTENA PÄÄPANIMOMESTARINA aloittanut Keelingin pitkäaikainen suojatti Georgina Young pääsi heti näyttämään kyntensä 22. Vintage Alen kehittäjänä. Young valitsi oluen mallas- ja humalapohjaksi kombinaation, jota ei oltu koskaan ennen käytetty yhdessäkään Fuller’sin oluessa. Mallaspohjassa esiintyi uusi brittilajike Laureate ja humaliin tuli Goldingsin ja Targetin rinnalle amerikkalainen Denali, joka antoi oluelle ananaksen, sitrushedelmien ja männynneulasten aromeja.

Vuonna 2018 brexit ja kansallismielisyys hallitsivat uutisia Isossa-Britanniassa. Siinä missä edellinen Vintage Ale haki vaikutteita maailman eri laidoilta, nyt oli aika palata taas tyystin kotimaisten raaka-aineiden pariin. Georgina Young omisti vuoden 2018 Vintage Alen Ison-Britannian ohran- ja humalanviljelijöille sekä mallastamoille korostaen näin niiden merkitystä maan panimoteollisuudelle. Oluen suurimmat erikoisuudet olivat suhteellisen vähän tunnettu brittiläinen Olicana-humala, joka antoi oluelle trooppisten hedelmien aromeja sekä sen rinnalla käytetty kentiläinen Ernest-lajike, joka puolestaan toi olueen aprikoosin ja sitrushedelmien aromeja sekä mausteisia vivahteita.

Sitten alkuvuodesta 2019 Fuller’s myi panimotoimintansa japanilaiselle Asahi-konsernille. Samassa yhteydessä Georgina Young otti vastaan työtarjouksen Bristolista ja siirtyi johtamaan Bath Alesin oluenvalmistusta. Fuller’silla panimotoimintojen johtajaksi nimettiin talossa pitkän uran tehnyt Guy Stewart, ja hän sai vastuulleen myös Vintage Alen panemisen. Yksi asia perinteissä kuitenkin muuttui. Vuodesta 2019 lähtien Vintage Ale -pakkauksiin ei painettu enää oluesta vastaavan panimomestarin nimeä.

Fuller’sin Brewing Manager Guy Stewart kertoo panimosta ja perinteiden säilyttämisestä uuden omistajan alaisuudessa.

ASAHIN OMISTUKSEN myötä Fuller’sin vientimarkkinat kasvoivat merkittävästi, joten oli taas oikea hetki katsoa kauas Ison-Britannian rajojen ulkopuolelle. Katse lensi kirjaimellisesti maailman ääriin, sillä innoitus löytyi Uuden-Seelannin Eteläsaarilta sikäläisen karamellimaltaan ja Wai-Iti-humalan muodossa. Wai-Iti toi oluelle mandariinin, sitruunan ja limetin raikkautta, kun taas uusiseelantilainen mallas antoi sille paahtoleivän ja hunajan aromeja.

Tuorein eli vuoden 2020 Vintage Ale edustaa jälleen tietoista paluuta juurille eli sen kaikki raaka-aineet tulevat Englannista. Mallaspohjan keskiössä on Itä-Anglian alueelta tuleva DCR-mallas (Double Roasted Crystal) ja humalaosastolle oman sävynsä antavat Herefordshiren Jester- ja Godiva-lajikkeet.

Vintage Ale 2020 eroaa merkittävästi edeltäjästään. Sen tuoksussa on runsaasti tuoretta appelsiinia ja maku on tasapainoinen, hedelmäisen täyteläinen ja tyylikkäästi suklaaseen vivahtava. Vaikka Vintage Alen yksi ominaispiirteistä on, että se kestää pitkää kellarointia ja kehittyy vanhetessaan, on uusi vuosikerta kerännyt blogimaailmassa kehuja erinomaisesta juotavuudestaan jo tuoreena.

Monen asiantuntijan mielestä Vintage Ale 2020 on myös äärimmäisen mielenkiintoinen olut pullokypsymisen seurantaan, joten niitä siis kannattaa varastoida kaapin perukoille useampia pulloja odottamaan avamistaan seuraavien 20 vuoden aikana.

Guy Stewart ja John Keeling vieraineen keskustelevat Vintage Alesta ja maistavat uuden vuosikerran sekä nostavat pöytään myös 10 vuotta kypsyneen vuoden 2011 version.

PETER TAMMENHEIMO     

Uniq Drinks Finland

Toimisto: Orionintie 18-22 | FI-02200 ESPOO
Varasto: Me Group / Kuninkaanväylä 45 | FI-20320 Turku

Myyntipalvelu, tilaukset:
Tel. +358 40 674 2539

Avoinna arkisin 8-16, puhelinmyynti: 9-12

Tilaa uutiskirje

  • This field is for validation purposes and should be left unchanged.